Seppä Ilmarisen radio

Ilmarisen tekemä radioYksi Teiskon museon 2003 teemanäyttelyn radioista on seppä Arvid Ilmarisen rakentama.
Kuulun kaimansa tavoin Ilmarinen taisi takoa mitä vain.
Arvid Ilmarinen syntyi 30.9.1888 seppä Iivari Ilmarisen ja hänen vaimonsa Idan neljäntenä poikana. Kymmenlapsinen perhe muutti 1920-luvulla Kämmenniemestä Kortejärven torppaan. Arvid Ilmarinen eli Kortejärven Arviiti oli monitaitoinen mies. Hän oli opissa isänsä pajassa, mutta työskenteli myös tervalaivalla, konepajalla ja puimakonetehtaalla. Porissa ollessaan Arvid osallistui työväenopiston opintopiiriin, jossa osallistui saksankielisen koneopin kääntämiseen. Hän oli innokas valokuvaaja,
valmisti itse valokuvauskoneen ja ottamansa kuvat.

Teiskolainen monitaituri

Arvid osasi korjata minkä tahansa koneen, kellon tai työkalun. Hän kulki ympäri Teiskoa korjausmatkoillaan mukanaan nahkainen ns. norsulaukku, jossa olivat hänen työkalunsa. Tilanhoitoa helpottamaan Arvid rakensi yksiteräisen raamisahan, myllyn ja pärehöylän, jota vesiratas pyöritti. Myöhemmin hän rakensi Kortejärvestä laskevaan puroon käsityönä vesiturbiinin, joka pyöritti useita vuosia käytössä ollutta sähkölaitosta.

Arviiti kuoli 30.7.1970 lähes 82-vuotiaana. Viimeisen leposijansa hän sai Teiskon hautausmaalta.
Lisää Arvid Ilmarisesta voi lukea Teiskon Joulu -lehdestä vuodelta 1972.

Lahjoitus museolle

Arvid Ilmarisen rakentama radio oli käytössä Pohtolan Koivuniemen tilalla. Sen omistivat Ellen ja Arvo Henrik Yli-Pärri, joiden lapsenlapsi Ulla Auer lahjoitti radion Teiskon museolle. Yli-Pärrit muuttivat Koivuniemeen 1923. Radio oli tullut sen jälkeen heidän omistukseensa.

Museon flyygelin kiertomatka

flyygeli vuodelta 1896Teiskon ensimmäinen nuorisoseura oli jo pitkään suunnitellut flyygelin hankkimista. Se aiottiin sijoittaa Padustaipaleen koulun oppilasasuntolan juhlahuoneeseen, jossa järjestettiin monenlaisia tilaisuuksia, niin kokouksia kuin iltamiakin.

Flyygeli ostettiin 1915

Seuran pöytäkirjoista selviää, että rahaa tarkoitusta varten alettiin kerätä jo vuonna 1906, mutta hanke toteutui vasta vuonna 1915. Flyygelin hinnaksi on tilikirjaan merkitty 500 markkaa, jonka lisäksi siitä maksettiin rahtia melkein 6 markkaa. Flyygelistä aiheutui kustannuksia, sillä sitä piti virittää ja toisinaan korjatakin. Saatiin siitä tulojakin, kun perittiin käytöstä vuokraa muista kuin seuran omista tilaisuuksista. Useaan otteeseen seura mietti flyygelin myymistä.

Kosti Kulkkilan lahjoitus

Flyygelin vaiheet ovat hieman hämärän peitossa, mutta oletettavasti se siirtyi uuteen seurataloon Paarlahteen 1920-luvun alussa. Jossakin vaiheessa flyygelistä tuli suojeluskunnan omaisuutta, jolta se siirtyi maamiesseuralle. Kun maamiesseuran talo ja irtaimisto myytiin huutokaupassa, huusi flyygelin itselleen Kosti Kulkkila. Hän oli Teisko-seuran aktiivijäseniä aivan sen alkuajoista lähtien.

Teiskon Museon saatua arvoisensa tilat 1970-luvun puolivälissä ja Museon toiminnan päästyä käyntiin palasi nuorisoseuran aikoinaan hankkima flyygeli takaisin kiertomatkaltaan Kosti Kulkkilan lahjoittamana lähes alkuperäiseen paikkaansa.

Raamattu

KuvaraamattuRaamatun kääntäminen kansankielille pääsi alkuun varsinaisesti vasta uskonpuhdistuksen vaikutuksesta. Perustava merkitys oli Lutherin heprean- ja kreikankielisistä alkuteksteistä tekemällä saksannoksella, jonka leviämistä auttoi vasta keksitty kirjapainotaito. Suomeksi Mikael Agricola julkaisi Uuden Testamentin vuonna 1548. Käännöskomitean työn tuloksena koko Raamattu ilmestyi suomeksi vuonna 1642.

1600-luvulla annettiin seurakunnille käskyjä Raamattujen hankkimiseksi, jotta kansa lukisi Raamattua turhanpäiväisten ajanvietteiden sijaan. Joillakin paikkakunnilla perhekunnat hankkivat yhteisiä Raamattuja, joita kierrätettiin. Lapsia varten julkaistiin omia Raamatun tiivistelmiä, ensimmäinen suomeksi 1741.

Kansan Raamatun tuntemus perustui pitkään kuultuun sanaan, sillä lukutaito oli melko harvinaista. Vasta 1800-luvun lopulla alkoivat kansa-, kierto- ja pyhäkoulut opettaa lukutaitoa. Raamattujen kuvittaminen lisäsi kiinnostusta niiden lukemiseen. Upea Kuvaraamattu on 1800–1900-luvun vaihteesta. Museolla on muitakin 1800-luvun Raamattuja, joista yhden on lahjoittanut Lauri Vuorenmaa. Myös Teiskon Kunnalliskodilta on saatu Raamattu. Museon vanhimman Raamatun, vuodelta 1758 on lahjoittanut Mauno Tarkkala.

Vuosisatojen kuluessa puhuttu kieli ja oikeinkirjoitus muuttuu. Siksi myös Raamatun käännöksiä on tarkistettava ja korjattava. Suomessa on nyt käytössä neljäs käännös vuodelta 1992. Aikaisemmat ovat vuosilta 1642, 1776 ja 1933.

Lähteenä yleisteokset sekä Lassi Larjon toimittama Raamattu ja länsimainen kulttuuri vuodelta 2003.