Teiskolainen monitoimikone: yhdistetty kuntopyörä ja akkulaturi

Ilmarisen akkulaturi Seppä Arvid Ilmarinen (1888-1970) oli teiskolainen monitaituri. Hän asui Kortejärven tilalla kahden veljensä Arvon ja Paavon sekä Arvon vaimon Sylvin kanssa.

Tekniikan taitaja

Arvid hallitsi sähkön. Hän oli ollut opissa konepajalla ja mukana kääntämässä saksankielistä koneoppia suomeksi. Ilmarisen käsin kirjoittama kirja kuuluu museon kokoelmiin. Arvid rakensi Kortejärven tilalle vesivoimalla toimivan myllyn ja sahan sekä pienen voimalaitoksen, josta saatiin sähköä. Myös tuulivoima oli käytössä. Pirtin seinässä oli jos jonkinmoista laitetta, keloja ja lamppuja, kun seppä Ilmarinen latasi kyläläisten akkuja ja teki korjauksia. Hän osasi muuttaa paristoradion sähkövirralla toimivaksi.

Ilmarisen gramofoni

Vanhoilla päivillä Arvidia askarrutti, että osaisikohan hän tehdä toimivan gramofonin. Aikansa rakennettuaan Arvid toi kaupungista äänilevyn ja totesi, että gramofoni toimi. Sen koommin laitetta ei käytetty, mutta ainoa valmiina ostettu osa oli tuo kaupunkituliainen. Kaikki muu oli alusta loppuun itse tehtyä, esimerkiksi äänirasian kalvo koivun tuohesta. Jos ei tarvittavia työkaluja ollut, seppä Ilmarinen teki nekin itse.

Paavo, uutiset tulee!

Kuvan laite ei ole aivan niin alusta asti itse tehty, vaikka se Arvid Ilmarisen rakentama onkin. Se on teiskolainen kuntopyörän esiaste, akkulaturi. Se sijaitsi Kortejärven pirtissä leivinuunin takana hyvin pystyyn tuettuna. – Paavo, uutiset tulee, kuului säännöllisesti Sylvi-emännän huuto.

Silloin kiipesi Paavo-veli pyörän selkään. Kun lämmittelyajo oli suoritettu, alkoi radiosta kuulua uutisia. Puulattialla oleva laturi piti kovaa jyrinää, mutta poljettava oli koko lähetyksen ajan, jos halusi kaiken kuulla. Laturi oli käytössä vielä sotien jälkeenkin, kunnes sähkö syrjäytti ihmisenergian Kortejärvelläkin.

Lähde: keskustelu Tapani Haapasen kanssa.

Mitäpä kivi kitajat?

 ”Jauha, jauha, neiti nuori,
jauha, mieli, nuoren neien,
jauha, käsi, jauha, jalka,
jauha, kinnas, jauha, sukka,
jauha, jauhaja kivonen,
jauha neittä miehelähän:käsikivet
mieli miehelle tekevi
kytevi kylän pojille.
(Kanteletar)

Suomalaiset käsikivet eli jauhinkivet ovat kaikki pyöritettäviä. Käsikiviä on käytetty 1900-luvullakin, kun on haluttu esimerkiksi nopeasti saada uutispuuroa eikä ollut aikaa lähteä pitkälle myllymatkalle.

Käsikivet ovat muodoltaan pysyneet lähes muuttumattomina koko historiansa ajan. Museolla oleva on tyypillistä länsisuomalaista tyyppiä, jossa vääntimenä toimiva tappi on kiinnitetty yläkiveen porattuun reikään. Jauhojen karkeus säädetään nostamalla tai laskemalla päällimmäistä kiveä rautaisen ns. siilin avulla, joita on eri paksuisia.

Käsimyllyllä jauhaminen oli yleensä naisten työtä. Tavallisesti sitä tekivät talon nuoret naiset, miniät ja palkkapiiat. Jauhettaessa laulettiin usein jauhinlauluja. Työ tapahtui tavallisimmin tuvan porstuassa tai aitassa. Museolla olevat käsikivet ovat peräisin Kustaa Kuljuselta Lintuniemen tilalta.

Lähde: Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri.

Silitysrauta ja kaulaustukki

silitysrautoja ja kaulaustukki Ennen vanhaan pyykki silitettiin kaulaamalla. Kaulaustukin tai –laudan ympärille kierrettiin kaulausliinan sisään kääritty kostea kangas, yleensä liinavaate. Tukkia työnnettiin laudan puristuksessa tasaisella pinnalla niin kauan, että vaate oli sileä. Kaulauslaudat olivat suosittuja morsiuslahjoja, minkä vuoksi ne oli usein taidokkaasti koristeltu. Kuvan laudan ja kapulan on museolle lahjoittanut niiden valmistaja Kunnar Kivistö.

Silitysraudat olivat aluksi umpinaisia avotulessa tai hehkuvilla hiilillä käytettäviä. Onttoon luotirautaan pantiin hehkuvaksi kuumennettu litteä luoti ja umpinainen irtokahvainen rauta lämmitettiin hellalla. Tärkättyjä myssyjä ja niiden pitsejä silitettiin sian torahampaalla. Kuvan silitysraudat on saatu lahjoituksina Helvi Naappilalta (pieni rauta), Kunnar Kivistöltä ja Eeva Rauniolta (isommat raudat).

Takana olevan ison raudan on lahjoittanut Ernst Leisio. Se on eräänlainen höyryraudan esiaste: päällä olevasta torvesta pääsee höyry ulos. Se on suunniteltu vain oikeakätisille, sillä vasemmalla kädellä silittävä polttaisi itsensä pahasti!