Etusivu Teisko-Seura Seuran historia Seuran toiminta Liity seuraan Myyntituotteet Teiskon Museo Ajankohtaista Museon historia Päärakennus Muut rakennukset Kokoelmat, näyttelyt Teiskon Joulu Teiskon Joulu 2012 Lehden historia Teiskon Joulu 1956-2011

Museon pihamaalla sijaitsee Kivirannan tilalta saatu tilava vilja-aitta, jonka hirressä on vuosiluku 1784 itse aitta on luultavasti kuitenkin vanhempi. Aitassa voi nähdä viljan tien leiväksi, sillä esillä on käsikivet sekä leivontaan ja viljan mittaamiseen liittyvää esineistöä. Aitan parvella voi vanhan mankelin ja erilaisten työkalujen lisäksi ihmetellä mm. perunajauhokonetta. Pienempi aitta on alkujaan Vähä-Taulaniemestä ja se ajoittuu myös 1700-luvulle. Puiden välistä pilkottaa Kalliovaarin pirtti, joka on tyypillinen pien´eläjän rakennus. Niitä rakennettiin usein mm. tilan vanhusten asunnoiksi. Pirtissä on vähäinen eteishuone, jossa on alun perin ollut myös takkauuni sekä tupakeittiö. Rakennus on entisöity uuneineen. Nykyaikainen tilaan tottunut museokävijä saa entisaikojen oloista käsitystä asettamalla tuvan puolelle asumaan 5 hengen perheen ja eteiseen vielä äidin ja pojan. Viime sotien jälkeen tällainen tilanne on pirtissä ollut, kun Karjalasta tulleet siirtolaiset on asutettu. Kalliovaari on muuten oikeasti ollut olemassa. Hänen perhekuvansa on esillä pytingin salin seinällä… Ruotusotamiehen pirtti on tekotavaltaan salvostyyppinen, joka oli yleinen 1600-luvun rakennuksissa. Pirttiin kuuluu eteinen, tupa sekä varastona ollut konttuuri. Pirtti on tiettävästi ollut Kiimajoen, eli nykyisen Mattilan, ruotusotamiehen asuntona ns. Mällinperän vainiolla. Museolle se on siirretty 1976. Ruotujakolaitos otettiin käyttöön Ruotsi-Suomessa vuonna 1682 helpottamaan sotaväenottoja. Talot jaettiin 2-4 taloa käsittäviin ruotuihin. Yksi ruotu ylläpiti yhtä sotilasta, mikä tarkoitti, että hänelle annettiin talo, kylvöalaa sekä vähän niittyä. Lisäksi velvollisuus oli järjestää kyyti sotaharjoituksiin. Valtio kustansi sotilaspuvun, aseet ja koulutuksen. Tämä järjestelmä oli Suomessa voimassa aina vuoteen 1867 saakka.  Teiskon Sotaveteraanit rakensivat museon alueelle toisen maailmansodan aikaisen Teiskon komppanian korsun jäljennöksen vuonna 1985. Hirsirakenteet korsuun tehtiin käytetyistä puhelin- ja sähköpylväistä. Korsu on saanut nimen "Teiskon hovi". Savusauna, johon myös voi kurkistaa, valmistui seuraavana vuonna. Museon toiminnan vilkastuessa ja kävijämäärien kasvaessa rakennettiin museon päärakennuksen taakse tarpeellinen "salainen huone" - niin puuvessoja kutsuttiin niiden alkuaikoina 1700-luvulla. Ilmarisen paja on rakennettu vuonna 1925 haapahirsistä. Puu kestää hyvin sään kulutusta, mutta se elää jatkuvasti vääntäen hirsiä ajan mittaan. Arvid Ilmarisen paja saatiin Kortejärven tilalta ja siirrettiin museolle 1975. Museon alueella sijaitsevat myös seuraavat, toistaiseksi yleisöltä suljetut kohteet, joita ovat 1920 luvun alussa tehtyine rakennuksineen museon yhteyteen 1979 siirretty sirkkelisaha, ja puimalato hevoskiertoineen. Muualla sijaitsevat kohteet Ensimmäisen museorakennuksen, Kalmakurjen vanhan myllyn, seura sai lahjoituksena jo vuonna 1957 museoimista varten. Se on Suomen ensimmäinen museoitu vesiratasmylly. Kalmakurjen myllypirttikin korjattiin muutamaa vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä kumpikaan rakennuksista ei ole avoimena yleisölle. Kirkkojärven rannassa on hirsinen nuottalato, josta tehtiin vanhan mallin mukaan tornillinen. Tapulilahden rantaan sijoitettiin vanha aitta nuottaladon taakse.